Saisinko kuitin, kiitos!

Kävin eilen päiväristeilyllä Tallinnassa. Tarkoitukseni oli alkujaan tutustua Tallinnan erilaisiin käsityöliikkeisiin ja tehdä sopivia materiaalihankintoja. Toiveena oli tietysti löytää tuotteita hivenen halvemmalla kuin Suomesta. Harmikseni en ennättänytkään perehtyä käsityöpuoteihin ja kirppiksiin, vaan pysyttelin tällä kertaa vain keskustan ja sataman kauppakeskuksissa. Ensi kerralla täytyy lähteä ihan ajan kanssa liikenteeseen, sillä nyt oli vain muutama tunti aikaa olla maissa.

Jotain kotiin vietävää kuitenkin löysin :) Ostin vähän lampaan villaa huovutettavaksi sataman viereisestä Sada Marketista. Kyseisessä kauppakeskuksessa on kymmenittäin erilaisia pieniä myyntitiloja yrittäjille. Tehtyäni kaupat, ensin en saanut yrittäjältä kuittia ollenkaan. Olin kuitenkin ostostilanteessa skarppi ja pyysin saada kuittia erikseen. Myyjä lupasi kuitin antaa. Vierestä sitten seurasin, kun hän leikkasi kuittirullasta saksilla epämääräisen pienen palan irti. Hmm, nykyaikaista?

Saamassani kuitissa ei lukenut yrityksen nimeä (sitä ei lukenut kyllä missään näkyvällä paikalla muutenkaan) eikä ostamieni tuotteiden nimiä, vain epämääräisiä numeroita ja loppusumma. Kuitti oli tulostettu myös niin haalealla musteella, että hyvä, kun sai numeroista selvää. Tosi luotettava fiilis tuli yrittäjästä. Kaiken huippu oli se, että kuitti oli käytetty molemmilta puolin. Ei taida moinen kuitti ihan kelvata kirjanpidon liitteeksi (Tallinnasta en tiedä, mutta ainakaan meillä Suomessa).. Onneksi ei ollut hintava hankinta, kun meni nyt omaan piikkiin eikä yrityksen. Tarinan opetus lienee se, että muista aina varmistaa, että saat kuitin ja tarkistaa myös, että millaisen kuitin :O Ainakin jos olet tekemässä arvokkaampia hankintoja.

Sada Marketissa oli muutenkin vähän outo meininki. Ainakin 5 yrittäjää myi samanlaisia piraattilaukkuja, lippiksiä, kelloja ja artisti t-paitoja. Louis Vuittonin nahkaisen käsilaukun olisi saanut 25 €:lla. Joopa joo, aitojen laukkujen hinnat kun pyörivät satasissa. Luulin, että noin räikeä piraattituotteiden myynti olisi jo kielletty, mutta ei näköjään ole. Käsitöitä oli myynnissä myös. Käsintehdyn magneetin olisi saanut 50 sentillä. Toki virossa on halvemmat hinnat, mutta tuo nyt menee jo ihan älyttömäksi. Sama melkein kuin olisi ilmaiseksi antanut. Käsintehtyä toivoisi arvostettavan huomattavasti enemmän. Ensimmäinen ja helpoin merkki, josta arvostuksen (tai sen puutteen) huomaa, on hinta. Huh, kaikenlaisia yrittäjiä sitä löytyykin. Ikävä fiilis jäi, kun kierteli marketissa. Ja varsinkin, kun tietää, että niiiin monet niitä tuotteita kuitenkin ostaa ja samalla ylläpitää epämääräistä bisnestä.

Että sellainen reissu.